maanantai 28. syyskuuta 2015

Into kuvaamiseen

Se tunne, kun onnistuu vangitsemaan sekunninmurto-osassa ohi kiitävän hetken. Hetken, joka saa sinut tuntemaan jotain, kuva, josta välittyy tunnetta katsojalleen. Jotta tämä lyhyt hetki tulee vangittua, on oltava nopea, valpas sekä tarkkaavainen. Koko ajan valmiina käsi laukaisimella. Kun oikea hetki tulee, ei saa jäädä odottamaan vaan on vain antauduttava tunteeseen ja napattava kuva, ennenkuin on liian myöhäistä. Kuvia katsellessa kotisohvalla, tulee onnistumisen tunne ja hymyilyttää. On saanut luotua muiston hetkestä.

Itselleni kuvaaminen on jotenkin supervapauttavaa. Jokainen kuva on omanlaisensa taideteos. Parhaimmillaan saa sellaisia otoksia, joita joku haluaa käyttää tai tuoda esille. Tykkään eniten kuvata liikkuvia ja eläviä kohteita, vaikka jotkut kauniit luonnonilmiötkin voivat olla upean näköisiä. Liikkuvissa kohteissa on haastetta, mutta se teekeekin kuvaamisesta hauskaa. Yhtenä aamuna olin noin yhdeksän aikoihin käväisemässä tallilla, jolloin päätin mennä kuvaamaan tarhassa olevia poneja. Sainkin hauskoja kuvia aikaan, kun olin tarkkaillut poneja jonkin aikaa.








Elämä on täynnä kuvia ympärillä. Varsinkin blogin kirjoittajalle kuvat ovat todella suuressa osassa, niiden avulla saa tukea tekstilleen ja kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Päivittäin tulee ikuistettua hetkiä kuvien muodossa. Ottaakseen hienoja kuvia ei tarvitse olla mikään ammattikuvaaja mukanaan raskaat kalustot. Jopa hyvälaatuisella kännykän kameralla voi saada mielettömiä kuvia. Nyt kun miettii, on tuo oma järkkäri kyllä todella kovassa käytössä ja hyödyllinen. Tuntuu että todella monelta löytyy tuo kapistus kotoa.

Kuvaamisen pitäisi olla ennenkaikkea hauskaa. Kuvien ottajana kannattaa olla uteliaisuutta mukana. Mitä tapahtuu, jos vähän säädänkin näin? Mitä jos kokeilisinkin aivan eri kuvakulmasta ottaa tämän kuvan? Kuvattavaa kohdetta pitää tarkkailla. Milloin on juuri se otollinen hetki napsaista ainutlaatuinen hetki muistiin. Tylsistäkin tilanteista voi tehdä hauskoja, jos on tarpeeksi tekemisen meininkiä mukana. Nyt kun kirjoitan tätä, tulee suuri into päästä kuvaamaan jotain. Lähteä kokeilemaan uusia ulottuvuuksia ja kuvakulmia. Mitä hetkiä tuolla syysilmassa voisikaan taltioida?

Kävelyttämässä Hugoa, kun poni saikkuili (osa kuvista (c) Nanna)





Blogipostaus kuvien kanssa, jotka täsmentävät tekstiä vai blogipostaus kuvatta? Kuvat ovat suuressa osassa ja ehkä hieman perfektionistinä haluan jokaisesta ratsastuksesta uutta materiaalia. Aina tietenkään se ei toteudu, mutta vitsi miten hauska niitä on sitten jälkeenpäin katsella. Varsinkin tapahtumantäyteiset täynnä "todistusaineistoa" olevat postaukset ovat myös hauskaa luettavaa. Kuvaajalla on iso vaikutus myös blogiin, kuinka hyvää materiaalia tulee ja mitkä kuvat kertovat tunnin tehtävistä ja tapahtumista.

Sellaisia ajatuksia kuvaamisesta. Toivottavasti tämä sytytytti myös joissakin muissa kuvaamisen innon. Kuvaaminen on ainakin minulle tapa rentoutua ja pitää hauskaa, oli kohde mikä hyvänsä. Kertokaa mitkä kuvat olivat lemppareitanne, mitkä saivat jotain reaktiota aikaan?


2 kommenttia: